Haluavatko päättäjät Suomen luonnonmarja-alan alasajoa?
Luonnonmarja-alaa koetellaan kerta toisensa jälkeen. Nopeatempoiset muutosyritykset laittavat yrittäjät ja työntekijät tiukille. Yritysten tulevaisuus ja sadat työpaikat ovat vaakalaudalla. Kotimaisen marjan saatavuudesta ja jalostustoiminnan tulevaisuudesta ei ole mitään varmuutta. Päättäjät pyrkivät tekemään isoja muutoksia ilmoitusluontoisesti, ilman vaikutusten arviointia tai kestävää yritysyhteistyötä.
Kausityöasetuksen muutos, joka olisi muuttanut ulkomaiset poimijat työsuhteisiksi, peruttiin viime kuussa lainsäädännöllisten ongelmien vuoksi. Tilanteen uskottiin jo rauhoittuneen, mutta tällä viikolla ulkoministeriö ilmoitti kiristäneensä poimijoiden viisumikriteerejä kestämättömällä tavalla. Jälleen kerran päätökset tehtiin ilman yritysten toivomaa vuoropuhelua ja vaikutusten arviointia.
Ulkoministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön järjestämässä infotilaisuudessa marjayrityksille kerrottiin, että tänä vuonna toimitaan kahden viime vuoden tapaan, eli marjalakia noudattaen. Viisumien hakeminen on mahdollista ja TE-toimisto tarkistaa ennakkoon toimijoiden luotettavuuden ja seuraa poimijoiden ansioita.
Tilaisuudessa selvisi kuitenkin uusi, tiukentunut linjaus viisumien myöntökriteereihin. Sen mukaan saadakseen viisumin poimijalla tulee olla käytössään 30 euroa jokaista päivää kohti, jonka poimija viettää Suomessa. Tämän voi todentaa esimerkiksi tiliotteella. Vaatimus tarkoittaa esimerkiksi 80 päivää kohti 2 400 euroa. Poimijoilla ei tällaisia säästöjä tilillä ole. Jos olisi, ei olisi tarvetta lähteä marjanpoimintaan.
Thaimaassa rahan lainaaminen voi tulla yllättävän kalliiksi. Rahan lainaaminen on jo aiemmin johtanut poimijoiden joutumiseen koronkiskonnan ja velkakierteen kohteeksi kotimaassaan.
Entä jos yritys tallettaisi poimijan tilille tuon summan ennakkoon? Yrityksen näkökulmasta summa on valtava jo sadalla poimijalla. Riski on myös kohtuuton, koska marjalain mukaan poimija voi myydä marjat kenelle haluaa. Ja tätä toimintamallia aluehallintovirasto on ilmoittanut valvovansa tarkasti.
Kukaan ei siis voi antaa takuita siitä, että kutsuva ja takuun maksava yritys saa poimijalta marjan marjaa, tai varmistamaan edes sitä, että poimija tulee Suomeen saatuaan tililleen esimerkiksi 2400 euron suorituksen etukäteen. Thaimaan keskipalkka on noin 170 euroa kuukaudessa, joten jokainen voi arvioida kannattaako lähteä Suomeen marjanpoimintaan, jos yritykseltä saa yli vuoden kokonaisansion kattavan summan talletettuna tililleen etukäteen.
Käytännössä ulkoministeriön vaatimus tarkoittaa tilannetta, jossa Thaimaasta Suomeen haluavat poimijat joutuvat joko kotimaassaan koronkiskureiden ja lainapelureiden uhriksi tai sitten suomalaisten yritysten on vain todettava poimijoiden saanti Suomeen mahdottomaksi tehtäväksi, pistettävä lappu luukulle ja satoja työntekijöitä kilometritehtaalle eri puolilta Suomea.
Ala on jo pidemmän aikaa pyytänyt päästä keskustelemaan päättävien ministeriöiden ja viranomaisten kanssa ulkomaisten poimijoiden tilanteesta ja rakentamaan toimintamallia, jolla turvataan sekä poimijoiden oikeudet, hyvä kohtelu ja asianmukaiset korvaukset että alan yritystoiminnan jatkuvuus kestävästi ja pitkäjänteisesti. Pyynnöt ovat kaikuneet täysin kuuroille korville.
Nyt ei puhuta enää muutamasta työpaikasta, vaan kokonaisen marjanjalostusalan järjestelmällisestä alasajosta. Ilmeisesti suomalainen marja-ala ei ole ansainnut asiallista vuoropuhelua ja kestäviä ratkaisuja, vaan viranomaisvalvonnan petettyä tehdään koko alasta syntipukki, joka ollaan valmiita uhraamaan sen sijaan, että haettaisiin yhdessä kestäviä ratkaisuja.
Tämäkö on todella Suomen päättäjien tahto? Ajaa marja-ala yrityksineen lopullisesti alas, sadat työntekijät työttömiksi ja monen seutukunnan aluetalous kontalleen?
Lisätietoja: Birgitta Partanen, birgitta.partanen@arktisetaromit.fi, p. 040 580 1186