Pakurikäävän viljelyn onnistuminen koivumetsässä
Miina J., Peltola R., Veteli P., Linnakoski R., Cortina-Escribano M., Haveri-Heikkilä J., Mattila P., Marnila P., Pihlava J-M., Hellström J., Sarjala T., Silvan N., Kurttila M., Vanhanen H. Inoculation success of Inonotus obliquus in living birch (Betula spp.) Forest Ecology and Management 2021;492:119244.
Suomalaisessa tutkimuksessa selvitettiin pakurikäävän viljelyn onnistumista 24 koealueella ympäri Suomea. Tutkimuksen alussa 679 koivuun istutettiin pakuriymppi keväällä, kesällä tai syksyllä. Istutuksen onnistumista tutkittiin neljän tai viiden vuoden kuluttua istutuksesta. Pakuriymppejä oli kahta eri kantaa ja niitä laitettiin sekä hies- että rauduskoivuihin.
Tutkimuksen mukaan istutuksen onnistumista paransi eteläinen sijainti, kivennäismaa, riittävän pieni rungon halkaisija, suuri puuston pohjapinta-ala ja ympin istutus kasvukauden alussa. Pakurikääpä alkoi kasvaa todennäköisemmin hieskoivuissa kuin rauduskoivuissa. Eri pakurikannat saivat aikaan erilaista kasvua. Pakurin kasvu oli kuitenkin odotettua hitaampaa, eikä tutkimuksen perusteella vielä voi sanoa, mikä kanta olisi paras viljelyn kannalta.
Pakurin kasvun hitauden vuoksi sen viljelyä voi olla hankala yhdistää talousmetsän hoitoon. Etenkin vähemmän tuottavissa hieskoivikoissa sen tuotantoa voi suositella, tutkimuksessa linjataan.
Englanninkielisen tutkimuksen voi lukea osoitteesta https://doi.org/10.1016/j.foreco.2021.119244
Avainsanat:
koivumetsä viljely pakurikääpä metsä