Tutkimukset

Marjat ylipainoisuutta ja aineenvaihdunnan häiriöitä torjumassa

Viime vuosikymmenien aikana paino-ongelmat ja aikuistyypin diabetes (ns. kakkostyypin diabetes) ovat yleistyneet merkittävästi. Ylipaino on aikuistyypin diabeteksen merkittävin riskitekijä; 90 % kakkostyypin diabetekseen sairastuneista kärsii ylipainosta. Riskiä sairastua aikuistyypin diabetekseen voi pienentää terveellisen ruokavalion ja riittävän liikunnan avulla. Nykyään ollaankin enenevissä määrin kiinnostuneita ylipainoa estävistä ruokavalioista.

Runsaasti polyfenoleja sisältävät ruoka-aineet (hedelmät, vihannekset, marjat) on yhdistetty pienentyneeseen riskiin sairastua aikuistyypin diabetekseen. Kasvifenolit ovat kasvien tuottamia kemikaaleja, jotka antavat hedelmille ja marjoille niiden värin ja maun, ja sisältävät tärkeitä flavonoideja (antosyaanit, flavonolit, flavanolit). Marjojen antosyaanien antioksidanttisia vaikutuksia on tutkittu paljon, mutta lisää tietoa on kaivattu marjojen ja polyfenoleiden yhteyksistä kakkostyypin diabeteksen torjumiseen. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää eri marjalajien kykyä vähentää laboratoriohiirten ylipainoisuutta ja aineenvaihdunnan häiriöitä.

Menetelmät

Tutkimuksessa käytetyn hiirikannan (C57BL/J6) hiirillä esiintyy ylipainoa ja esidiabetestä runsasrasvaisella ruokavaliolla ruokittaessa, joten kanta soveltuu hyvin runsasenergisen länsimaisen ruokavalion vaikutuksien tutkimiseen. Hiiret jaettiin kolmeen eri ryhmään 13 viikon ajaksi. Ensimmäisen ryhmän hiiret noudattivat vähärasvaista, toisen ryhmän hiiret runsasrasvaista ruokavaliota (kontrolliryhmä). Kolmannen ryhmän hiiret noudattivat runsasrasvaista ruokavaliota, johon oli lisätty kylmäkuivattua puolukkaa, mustaherukkaa, mustikkaa, vadelmaa, acai-marjaa, variksenmarjaa, luumua tai karhunvatukkaa. Hiirten painoa ja ravinnonkäyttöä seurattiin viikoittain.

Tutkimusjakson päätyttyä hiirten rasvaprosentti mitattiin ja otettiin verinäytteet, joista katsottiin muun muassa glukoosi-, kokonaiskolesteroli-, rasvahappo- ja insuliini-tasot. Lisäksi hiirten maksa, umpisuoli, perna ja rasvapatjat irrotettiin ja punnittiin. Hiirten ulosteista ja maksasta tutkittiin lipiditasot, ja hiirten ravinnon polyfenolimäärät analysoitiin.

Tulokset

Puolukkaa, mustaherukkaa, vadelmaa tai mustikkaa saaneiden hiirten ruumiinpaino oli tutkimuskauden lopussa merkitsevästi pienempi verrattuna kontrolliryhmään. Acai-marjaa saaneiden hiirten paino sen sijaan oli kontrolliryhmän hiirten painoa suurempi. Ruumiin rasvaprosentti oli kontrolliryhmään verrattuna merkitsevästi alhaisempi hiirillä, jotka olivat saaneet ravinnossaan puolukkaa, mustaherukkaa tai mustikkaa (kuva 1). Puolukkaa tai acai-marjaa saaneiden hiirten rasvapatjat olivat merkitsevästi pienempiä kontrolliryhmään verrattuna.

Kuva 1. Hiirten rasvaprosentit tutkimuskauden lopussa erilaisilla ruokavalioilla. Ensimmäisen ryhmän hiiret noudattivat vähärasvaista, toisen ryhmän hiiret runsasrasvaista ruokavaliota (kontrolliryhmä). Kolmannen ryhmän hiiret noudattivat runsasrasvaista ruokavaliota, johon oli lisätty jotain kahdeksasta marjalajista. Tähdet ilmaisevat tilastollisesti merkitsevää eroa kontrolliryhmään verrattuna. Kuva on mukailtu lähteestä: Heyman ym. (2014): Evaluation of Beneficial Metabolic Effects of Berries in High-Fat Fed C57BL/6J Mice. Journal of Nutrition and Metabolism, vol. 2014.

Neljä tuntia paastonneiden hiirten plasmasta mitatut glukoosiarvot olivat kontrolliryhmään verrattuna merkitsevästi alhaisemmat hiirillä, joiden ruokavalioon oli sisällytetty puolukkaa tai mustaherukkaa. Ihmisellä plasman glukoosiarvon avulla tutkitaan, sairastaako henkilö diabetesta. Plasman kokonaiskolesteroli oli kontrolliryhmään verrattuna merkitsevästi alhaisempi hiirillä, jotka olivat saaneet ravinnossaan puolukkaa tai mustaherukkaa. Acai-marjoja syöneiden hiirten kokonaiskolesteroli sen sijaan oli merkitsevästi suurempi. Ihmisillä veren liian korkea kolesterolipitoisuus (LDL-pitoisuus) aiheuttaa kolesterolin kertymistä verisuonten seinämiin ja siten ahtauttaa valtimoita, minkä vuoksi sen ajatellaan aiheuttavan sydän- ja verisuoni­tauteja. Matala-asteista tulehdusta kuvaava PAI-1-arvo oli pienempi hiirillä, jotka olivat saaneet ruokavaliossaan puolukkaa, mustaherukkaa tai mustikkaa (kuva 2).

Kuva 2. Matala-asteista tulehdusta kuvaava PAI-1-arvo erilaisilla ruokavalioilla. Ensimmäisen ryhmän hiiret noudattivat vähärasvaista, toisen ryhmän hiiret runsasrasvaista ruokavaliota (kontrolliryhmä). Kolmannen ryhmän hiiret noudattivat runsasrasvaista ruokavaliota, johon oli lisätty jotain kahdeksasta marjalajista. Tähdet ilmaisevat tilastollisesti merkitsevää eroa kontrolliryhmään verrattuna. Kuva on mukailtu lähteestä: Heyman ym. (2014): Evaluation of Beneficial Metabolic Effects of Berries in High-Fat Fed C57BL/6J Mice. Journal of Nutrition and Metabolism, vol. 2014.

Yhteenveto

Tutkimus osoitti, että tietyt marjalajit voivat vähentää painon kertymistä ja ehkäistä aineenvaihdunnallisia häiriöitä, joita runsasrasvainen ruokavalio saattaa aiheuttaa. Puolukan sisällyttäminen ruokavalioon pienensi rasvaprosenttia, lievitti hyperglykemiaa (kohonnut verensokeriarvo), hyperinsulinemiaa (kohonnut insuliiniarvo) ja dyslipidemiaa (kohonnut LDL-kolesterolipitoisuus, kohonnut triglyseridipitoisuus tai pieni HDL-kolesterolipitoisuus), ja pienensi veren PAI-1-arvoja. Mustaherukalla, ja jossain määrin myös mustikoilla ja vadelmilla, oli samanlaisia vaikutuksia. Variksenmarjat, luumut ja karhunvatukat eivät aiheuttaneet tilastollisesti merkitsevää muutosta tutkituissa muuttujissa.

Teksti: