Luonnonmarja-alan kansantaloudellista merkitystä kartoitettiin
Arktiset Aromit ry on kartoittanut luonnonmarja-alan yritysten liiketoimintaa ja kansantaloudellista merkitystä vuosituhannen vaihteessa. Tänä vuonna kartoitus uusittiin yhteistyössä Oulun yliopiston kanssa tehdyssä kartoituksessa. Luonnonmarja-ala on laajentunut tällä vuosituhannella.
Kyselytutkimuksen vastausprosentti jäi melko pieneksi, vain 37 %:iin. Kerätyt tiedot kuvaavat luonnonmarja-alan nykytilannetta ainakin suuntaa-antavasti, sillä kyselyyn osallistui sekä pieniä että suuria yrityksiä lähes kaikista Suomen maakunnista. Kosmetiikka-, käsityö- ja lääketuotteiden sekä kuljetustoimintaa ja torikauppaa harjoittavat yritykset olivat tämän tutkimuksen aineistossa edustettuina huonosti tai ei lainkaan. Elintarvikealalla ja erityisesti luonnonmarjojen jatkojalostuksen parissa toimivat yritykset puolestaan olivat aineistossamme hyvin edustettuina, joten niiden suhteen tietojamme voidaan pitää luotettavina ja yleistettävinä.
Haastatellut marjayritykset hyödynsivät toiminnassaan pääosin suomalaista marjaa. Ulkomaisia luonnon-marjoja hankittiin yleensä halvemman hinnan ja paremman saatavuuden vuoksi erityisesti silloin, jos tietyn marjalajin sato jäi kotimaassa pieneksi. Suosituimpia ja eniten hyödynnettyjä luonnonmarjalajeja olivat mustikka, puolukka ja karpalo. Puolet tutkimukseen osallistuneista yrityksistä toimivat luonnonmarjojen lisäksi myös puutarhamarjojen parissa. Puutarhamarjoista suosituimpia lajeja olivat mansikka, vadelma ja mustaherukka. Puutarhamarjojen suosiota saattaa lisätä niiden usein hieman luonnonmarjoja varmempi satotilanne ja helpompi saatavuus.
Haastatellut yritykset hyödynsivät toiminnassaan yhteensä noin 9,52 miljoonaa kiloa kotimaisia luonnon-marjoja vuonna 2010, kun taas vuonna 2013 määrä oli hieman pienempi, noin 9,25 miljoonaa kiloa. Maa- ja metsätalousministeriön toimittamissa MARSI-raporteissa (2011 ja 2014) ilmoitettujen luonnonmarjojen keskimääräisten kilohintojen avulla näiden marjamäärien rahalliseksi arvoksi laskettiin vuodelle 2010 yh-teensä yli 14,3 miljoonaa euroa ja vuodelle 2013 yli 12,9 miljoonaa euroa. Todellisuudessa yritysten käyt-tämien marjojen rahallinen arvo on hieman suurempi, sillä MARSI-raporttien tiedot olivat puutteellisia esimerkiksi luonnontyrnin keskimääräisen kilohinnan suhteen eikä kaikkien marjalajin tietoja siis voitu ottaa mukaan kokonaisarvon laskemiseen.
Vuosien 2010 ja 2013 välinen ero yritysten käyttämissä luonnonmarjamäärissä saattaa johtua osittain luontaisista satovaihteluista, mutta todennäköisimmin se johtunee luonnonmarjojen ja luonnonmarjatuotteiden viennin kasvusta. Arktisten Aromien kotisivuilla julkaistun tiedotteen mukaan (Moisio 2014) suomalaisten luonnonmarjojen vienti nousi ennätyslukemiin vuonna 2013.
Vaara, Saastamoinen ja Turtiainen tarkastelivat tutkimuksessaan (2013) luonnonmarjojen kotitalouspoimintaa vuonna 2011. Heidän mukaansa vuoden 2011 kotitalouspoiminnassa kerättiin talteen 26,5 miljoonaa kiloa luonnonmarjoja ja teollisuuden käyttöön poimittiin 8,4 miljoonaa kiloa. Saastamoisen, Kankaan ja Ahon aiemmassa vastaavassa tutkimuksessa (2000) tarkasteltiin luonnonmarjojen kotitalouspoimintaa vuosina 1997 ja 1998, ja heidän mukaansa kotitaloudet poimivat marjateollisuuden käyttöön 15,4 miljoonaa marjakiloa vuonna 1997 ja 12,8 miljoonaa kiloa vuonna 1998. Tässä tutkimuksessa saatiin selvitettyä vain osa luonnonmarja-alan kokonaisuudesta. Tiedoistamme puuttuvat esimerkiksi poimijoiden harjoittama marjojen suoramyynti sekä marjojen torikauppa, jotka lisäävät jatkojalostusyritysten raaka-aineeksi tarjolla olevan marjan määrää ja tuovat alalle myös lisää työpaikkoja.
Suurimmalla osalla kyselytutkimukseen osallistuneista yrityksistä vuosittainen kokonaisliikevaihto kasvoi tai pysyi samana aikavälillä 2010-2013. Monen yrityksen tiedot olivat kuitenkin puutteelliset, joten tuloksia on syytä tulkita varovaisesti. Tuotteiden kuljetukseen liittyvää liikevaihtoa ei pystytty arvioimaan vähäisten vastausten vuoksi. Mahdollisissa jatkotutkimuksissa tähän voisi palata, jotta luonnonmarja-alan kokonaistyöllistävyydestä saataisi tarkempia arvioita myös kuljetussektorin suhteen.
Tutkimukseen osallistuneet yritykset työllistivät yhteensä noin 6600 vakituista työntekijää, joista noin kymmenesosa työskenteli luonnonmarjojen parissa. Pienissä ja keskisuurissa marjayrityksissä vakituisia työntekijöitä oli tavallisimmin 1-5. Kausityöntekijöitä työllistettiin yhteensä noin 1300, joista lähes 1200 työskenteli luonnonmarjojen parissa. Tavallisin kausityöntekijöiden määrä oli 1-5 henkilöä.
Haastatellut yritykset tarjosivat töitä hieman yli 1100 poimijalle, joista 96 % oli ulkomaisia. Tämän lisäksi osa yrityksistä mainitsi työllistävänsä sopimuspoimijoita urakkapalkalla, mutta heidän määräänsä ei mainittu vastauksissa. Suurin osa yrityksistä ei toiminut yhteistyössä suoraan poimijoiden kanssa, minkä vuoksi määrät eivät ole yleistettävissä. Tutkimuksessa olisi haluttu kartoittaa myös poimijoiden keskituntipalkkaa ja vuotuisia henkilötyötunteja, mutta vastauksia saatiin erittäin vähän. Asiaan voitaisiin palata mahdollisissa jatkotutkimuksissa.
Yritykset kuljettivat poimittuja marjoja toimitiloihinsa sekä itse että kuljetusyritysten välityksellä. Tasan puolet yrityksistä kuljetti valmiit tuotteensa itse eteenpäin kauppaan, vientiin, tukkuun tai muualle. Osa heistä käytti apunaan myös kuljetusliikkeiden palveluita. Vain yhden kuljetusliikkeen kanssa yhteistyössä toimineet yritykset hyödynsivät suuria ja laajalti tunnettuja kuljetuspalveluita, kun taas useamman kuljetustoimijan kanssa yhteistyötä tehneet yritykset työllistivät sekä pieniä että suuria kuljetusyrityksiä.
Vain pieni osa tutkimukseen osallistuneista yrityksiä harjoitti tuotteidensa vientiä ulkomaille. Vientiä har-joittavilla yrityksillä vientiin menevien tuotteiden osuus kokonaistuotannosta vaihteli alle 1 %:sta jopa 80 %:iin. Tässä tutkimuksessa ei selvitetty tuotteiden määrällistä vientiä, joten suuretkin prosenttiluvut voivat yrityksen koosta ja tuotantovolyymistä riippuen tarkoittaa vain pieniä määriä tuotteita. Viennin suosituimpia kohdemaita olivat tämän tutkimuksen perusteella Venäjä, Japani, Saksa, Ruotsi, Etelä-Korea ja Kiina. Jatkotutkimuksissa voitaisiin tiedustella myös tuotteiden määrällistä vientiä keskittyen erityisesti jatkojalostettuihin marjatuotteisiin, sillä Arktiset Aromit ry:n kotisivuilla julkaistun raportin mukaan (Moisio 2014) niiden vientiä ei nykyisellään seurata lainkaan.
Suurin osa yritysten edustajista ei ilmaissut näkemyksiään luonnonmarja-alan tulevaisuudesta. Kysymyk-seen vastanneista suurin osa suhtautui tulevaisuuteen positiivisesti, mutta oli myös sitä mieltä että alalla menestyminen vaatii kovaa työtä. Suomen valtiolta toivottiin erityisesti tukirahojen lisäämistä tai tukien ohjaamista uusiin kohteisiin, arvonlisäveron keventämistä ja byrokratian yksinkertaistamista.
Luonnonmarja-alan vakavimpana haasteena ja suurimpana toiminnan laajentumisen esteenä pidettiin ehdottomasti poimijapulaa. Muihin yritysten edustajien mainitsemiin esteisiin kuuluivat mm. suuret vuosittaiset satovaihtelut ja alan epävarmuus, kova kilpailu, huono markkinatilanne sekä vaikeudet rahoituksen saamisessa. Yrittäjät kokivat oman osaamisensa puutteelliseksi muun muassa markkinointia ja tuotekehittelyä koskien.
Tutkimuksen tekivät Sonja Viljamaa Oulun yliopistosta ja Simo Moisio Arktiset Aromit ry:stä.