Tiedotteet

Mustikka vei voiton hiilihydraattipitoisten ruokien vertailussa

Arktiset Aromit ry
Tiedote

Hiilihydraattien määrästä ja laadusta on viime vuosina käyty laajaa keskustelua. THL ehdottaa tekemänsä katsauksen pohjalta hiilihydraattipitoisten ruokien pisteyttämistä ruokavalion kokonaislaadun näkökulmasta1. Alustavassa vertailussa voiton vei kotimainen metsämustikka.

Tutkijat pisteyttivät 12 yleisesti käytettyä esimerkkielintarviketta. Mustikka sai vertailussa ainoana ruoka-aineena maksimipistemäärän, 10 pistettä. Kotimainen klassikkomarja onkin malliesimerkki terveysruoasta: desilitrassa mustikoita on lähes yhtä paljon kuitua kuin viipaleessa ruisleipää, ja banaaniin verrattuna mustikka on parempi raudan ja folaatin lähde. Kärkisijoille pääsivät myös suolapitoisuudestaan pisteen menettänyt ruisleipä sekä keitetty peruna, jonka glykeeminen indeksi kuitenkin ylitti asetetun tavoitearvon. Viljatuotteiden pisteet vaihtelivat laajasti 3–9 pisteen välillä: esimerkiksi folaattipitoisuuden osalta tavoitteeseen oli vaikea päästä, kun myös energiasisältö otettiin huomioon.


Taustaa

  • Uudistetuissa ravitsemussuosituksissa alarajaa hiilihydraattien suositeltavalle saannille on hieman alennettu: suositeltava vaihteluväli on nykyään 45–60 % kokonaisenergiasta aiemman 50–60 %:n sijaan. Vaihteluväli koskee yksilöitä, kun taas väestötason suunnittelussa tavoitteena on, että hiilihydraatit kattavat 52–53 % energiansaannista.
  • Hiilihydraatinsaannissa pitäisi määrän sijaan kiinnittää enemmän huomiota laatuun: lisättyä sokeria saadaan etenkin leivonnaisista ja sokeroiduista juomista. Kuidunsaanti on riittämätöntä, vaikka kasvisten kulutus onkin lisääntynyt - selittävänä tekijänä pidetään mm. rukiin vähentynyttä käyttöä.
  • Ravintoainetiheyttä voidaan tarkastella sekä grammamääräisesti että energiapitoisuuteen suhteutettuna. Esimerkiksi nimitystä "runsaskuituinen" saa käyttää elintarvikkeesta, jossa on kuitua vähintään 6 g/100 g tai 3 g/100 kcal. Metsämustikassa on kuitua 3,3 g/100 g, mutta peräti 7,5 g/100 kcal.
  • THL:n pisteytysmallissa ruoan tulee korkean pistemäärän saavuttaakseen olla ravintoainetiheää ja sisältää vain kohtuullisesti energiaa, tyydyttyneitä rasvahappoja ja suolaa. Tavoitteena on mahdollistaa hiilihydraatinlähteiden keskinäinen laatuvertailu.


Lisätietoja:
Arktiset Aromit ry
Ildikó Hytönen, puh. 050 502 8077
Simo Moisio, puh. 040 580 1186

1Katja Hätönen, Jaana Lindström, Tiina Laatikainen. Hiilihydraatit ja niiden terveysvaikutukset.
Miten arvioida hiilihydraattipitoisten elintarvikkeiden laatua? Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL).
Työpaperi 4/2014. Helsinki 2014.

 

Takaisin