Tiedotteet

Marjojen flavonoidit voivat paljastaa tuoteväärennökset

Marjojen flavonoidit voivat paljastaa niistä tehdyt tuoteväärennökset

FM Anja Primetan väitöskirjan tarkastustilaisuus pidettiin 7.2.2014 Itä-Suomen yliopistolla Kuopiossa. Väitöskirja  tarkasteli Vaccinium -lajien marjojen fenolisia yhdisteitä  ja niiden käyttöä aitousanalyyseissä (Phenolic compounds in the berries of the selected Vaccinium species. The potential for authenticity analyses).

Marjoista ja hedelmistä valmistettuja tuotteita on väärennetty monin tavoin maailman markkinoilla. Yleistä on korvata osa raaka-aineesta halvemmalla samankaltaisella ainesosalla tai ilmoittaa väärä kasvitieteellinen tai maantieteellinen alkuperä. Väärennöksiä tapahtuu erityisesti arvokkaiden ravintolisien valmistuksessa. Näin esimerkiksi suomalaiset metsämarjat eivät saa globaaleilla markkinoilla niille kuuluvaa arvoa.

Pohjoisista Vaccinium -marjoista mustikan ravintolisiä on väärennetty seljan ja Morus -puiden marjoilla, mustaherukoilla, juolukoilla, puolukoilla ja synteettisillä väriaineilla. Väärennös on mahdollista havaita analysoimalla tuotteen flavonoideja HPLC-DAD/ESI-MS menetelmää käyttäen. Yleensä tarvitaan kuitenkin useampaa kuin yhtä analyysitekniikkaa.

Yksittäinen fenolinen yhdiste voi tuoda esille epäilyn väärennöksestä

Jokaisen lajin, jopa lajikkeen, marjoilla ja hedelmillä on oma kvalitatiivinen flavonoidiprofiili, joka tarkoittaa niille tyypillisiä yhdisteitä. Eri sukujen välillä on suuria eroja, mutta jopa saman suvun lajeilla voi löytyä eroja tässä profiilissa. Eroja voidaan hyödyntää tuotteen aitoutta tutkittaessa.

Primentan tutkimuksessa havaittiin, että puolukalle tyypillinen yhdiste kversetiini HMG-rhamnosidi puuttui mustikasta, juolukasta sekä puolukan ja mustikan välisestä hybridistä. Kaukaasian mustikalle olivat tyypillisiä antosyaanien sambubiosidijohdannaiset, joita ei löydetty muista Vaccinium -lajeista.

Pohjois-Suomessa kypsyneet Vaccinium -luonnonmarjat sisälsivät enemmän flavonoideja kuin eteläsuomalaiset

Flavonoidien pitoisuuksissa ja koostumuksessa löytyi etelä-pohjoissuuntaista vaihtelua Suomessa. FM Anja Primetan väitöstutkimus osoitti, että pohjoissuomalaiset mustikat (V. myrtillus) ja juolukat (V. uliginosum) sisälsivät merkittävästi enemmän flavonoidiväriainetta, antosyaaneja, kuin eteläsuomalaiset. Antosyaanin perusrungossa esiintyi pohjoisen marjoissa delfinidiinejä ja petunidiineja enemmän kuin eteläisissä marjoissa. Toisaalta malvidiinin suhteellinen osuus oli 12 prosenttia suurempi eteläsuomalaisissa juolukoissa pohjoissuomalaisiin verrattuna. Pohjoisessa kasvaneissa juolukoissa oli merkittävästi enemmän toisen flavonoidiryhmän yhdisteitä, flavonoleja, joista erityisesti myrisetiini- ja kversetiiniglykosideja.

Flavonoidien sokeriosien suhteelliset osuudet ovat uusi potentiaali erottelutekijä maantieteellisille alkuperille

Maantieteellisen aitouden määrittäminen on huomattavasti vaikeampaa kuin kasvitieteellisen (kasvilaji tai -lajike). Suurin osa flavonoideista on sitoutunut kullekin marjalajille tyypillisiin sokereihin. Vaccinium -lajien marjojen tyypillisimmät antosyanidiineihin liittyneet sokerit ovat galaktoosi, glukoosi ja arabinoosi. Tutkimuksessa havaittiin merkittäviä eroja suomalaisten ja turkkilaisten mustikoiden sokeriosuuksissa. Logistisen regresssion malli, joka perustui väriaineiden glukoosijohdosten suhteellisiin osuuksiin, luokitteli mustikat 96.7 prosenttisesti oikein maantieteelliseen alkuperän mukaan. Lisätutkimuksia tarvittaisiin, jotta voitaisiin varmistaa, onko kyseessä pysyvä vai satunnainen ero. Linkki julkaisuun

Takaisin