Löytyykö puolukasta apua laihdutukseen?
Hiirikokeissa puolukka osoittautui laihduttavaksi ruoka-aineeksi
Ruotsissa Lundin yliopistossa hiirille tehdyssä tutkimuksessa oli tavoitteena verrata kahdeksan eri marjalajin kykyä ehkäistä lihavuutta ja aineenvaihdunnan häiriöitä, jotka liittyvät tyypin 2 diabetekseen. Tutkimuksen tulos oli, että puolukat estivät täysin tai osittain rasvaisen ruokavalion aineenvaihdunnalle aiheuttamat haitalliset vaikutukset. Mustaherukalla ja mustikalla oli samanlaisia ominaisuuksia, mutta heikompi vaikutus.
Hiirikokeessa valittiin kolme eri ruokavaliota 13 viikkoa kestäneen tutkimuksen ajaksi: vähärasvainen ruokavalio, rasvainen ruokavalio tai rasvainen ruokavalio täydennettynä 20 prosentin puolukka-, mustaherukka-, mustikka-, vadelma-, acai-, variksenmarja-, luumu- tai karhunvatukka-annoksella.
Hiiriryhmät, jotka saivat rasvaista ruokaa täydennettynä puolukka-, mustaherukka-, vadelma- tai mustikka-annoksella, lihoivat vähemmän ja niillä oli alhaisempi paastosokeritaso kuin kontrolliryhmässä, joka sai rasvaista ruokaa ilman marjalisää. Puolukka, mustaherukka ja mustikka laskivat merkittävästi kehon rasvapitoisuutta, rasvamaksan syntyä ja plasman tulehdusarvoja sekä vaikuttivat myönteisesti veren sokeritasapainoon.
Ryhmässä, joka sai acai-marjaa, havaittiin sen sijaan lisääntynyttä painon nousua ja rasvan kerääntymistä maksaan. Tutkittaessa mahdollisia kemiallisia taustavaikuttajia todettiin, että sekä puolukka että mustaherukka sisältävät runsaasti kversetiiniä ja sen johdannaisia. Kversetiinin sisältämiä glykosideja havaittiin olevan runsaimmin puolukka- ja mustaherukkaruokavaliossa.
Vaikka tutkimus tarvitsee jatkotutkimuksia ihmisillä, tutkijat ehdottavat, että puolukan edulliset metaboliset vaikutukset voivat olla hyödyksi liikalihavuuden ja siihen liittyvien häiriöitten torjunnassa. Viime vuosikymmeninä lihavuuden ja tyypin 2 diabeteksen esiintyvyys on lisääntynyt dramaattisesti. Nämä elintapoihin liittyvät sairaudet yleistyvät kaikkialla maailmassa. 439 miljoonan ihmisen arvioidaan kärsivän diabeteksesta vuonna 2030. Lihavuus on vahva riskitekijä tyypin 2 diabetekselle, sillä 90 prosenttia potilaista on ylipainoisia tai lihavia. Lihavuuteen liittyy myös suurentunut riski aineenvaihdunnan häiriöille, kuten insuliiniresistenssille, elimistön matala-asteiselle tulehdustilalle, dyslipidemialle sekä alkoholiin liittymättömälle rasvamaksalle (NAFLD).
Oksidatiivinen stressi, elimistön tulehdustila ja muuttunut suoliston mikrobikoostumus voivat olla merkittäviä lihavuuden kehittymiseen liittyviä tekijöitä. Tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisy on mahdollista välttämällä ylensyöntiä, lisäämällä liikuntaa ja ehkäisemällä ylipainon kertymistä. Monilla on kuitenkin vaikeuksia noudattaa näitä terveellisiä elämäntapoja.
Teksti: Simo Moisio, Arktiset Aromit ry. Luonnosta Lautaselle -hanke. puh. 040-5801186
Lähde: Lovisa Heyman, Ulrika Axling, Narda Blanco, Olov Sterner, Cecilia Holm, Karin Berger. 2014. Evaluation of Beneficial Metabolic Effects of Berries in High-Fat Fed C57BL/6J Mice. Journal of Nutrition and Metabolism. Article ID 403041, 12 pages.