Pakurikäävän käyttö on sallittua ravintolisissä
Pakurikääpä (Inonotus obliquus) on koko maassa yleisenä tavattava lehtipuiden lahottaja. Sitä voi löytää tavallisimmin hies- ja rauduskoivujen kyljistä, mutta myös leppien, pihlajien, saarnien ja pyökkien lahottajina. Pakurikääpää esiintyy Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Hiilimäinen ja väriltään musta pakuri ei ole itse kääpä, vaan sienen sienirihmaston aiheuttama kasvannainen. Pakurikäävän itiöstä kehittyneet sienirihmastot tunkeutuvat elävään puuhun kaikenlaisten kuoren vioittumien kautta. Pakuria tavataan usein esimerkiksi pakkashalkeamista, vaikka itiöiden leviäminen tapahtuneekin vain syksyllä.
Kääpä muodostaa elävissä puissa epäsäännöllisen muotoisen ja lohkeilevan pahkan, eli pakurin. Tähän ei itiöitä vielä kehity, vaan pakurikäävän itiöemät muodostuvat vasta puun kuoltua. Tällöin sienen irrottaman tuohen alta paljastuu puunrungonmyötäinen ja litteä, väriltään ruskea itiöemä. Yksivuotinen itiöemä voi olla jopa puolen metrin laajuinen. Pakurin vioittama puu kuolee yleensä 7 - 12 vuodessa, ja Pohjois-Suomessa koivikoiden lahovikaisuudesta 30 % onkin pakurin aiheuttamia.
Pakurikääpä sisältää mm. fenoleja, melaniineja, polysakkarideja, steroleja, betuliinijohdoksia, B-vitamiineja ja monia kivennäisaineita. Pakurikääpä on luontaislääkinnän harrastajien parissa suosittu raaka-aine, ja he uskovat sen olevan ns. adaptogeeni, joka sisältää lukuisia terveyttä edistäviä ainesosia. Eniten pakuria on luontaislääkinnässä käytetty Siperiassa, Itä-Aasiassa ja Japanissa. Suomessa pakuria käytettiin sota-aikana kahvinkorvikkeena ja teen asemasta. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on sallinut pakurikäävän käytön ravintolisissä tai niihin verrattavissa olevassa pienimittakaavaisessa käytössä kuten teeaineksena tai mausteena.
Evira arvioi yhdessä muiden EU:n jäsenvaltioiden uuselintarvikeasiantuntijoiden kanssa selityksen pakurikäävän kaupallisesta elintarvikekäyttöhistoriasta Suomessa. Arvioidun materiaalin perusteella voitiin todeta pakurikäävällä olleen merkittävä kaupallinen käyttöhistoria ravintolisänä EU:n alueella ennen vuotta 1997, joten sen käytön ravintolisissä ei katsota vaativan uuselintarvikeasetuksen (EY) 258/97 mukaista markkinointilupaa. Pakurikääpä luetaan kuitenkin edelleen muissa elintarvikeryhmissä uuselintarvikkeeksi, ja sen käyttö muussa elintarvikekäyttötarkoituksessa eli ns. tavanomaisissa elintarvikkeissa on kiellettyä, kunnes sille on haettu ja myönnetty uuselintarvikeasetuksen mukainen markkinointilupa.
Koska pakurikääpä on sienen aiheuttama kasvannainen, se ei sovellu sieniallergisille henkilöille. Myös henkilöt, jotka ovat allergisia esim. penisiliinille, voivat saada pakurikäävästä allergiaoireita. Erilaisten lääkeaineiden ja pakurikäävän yhteisvaikutusta ei ole tutkittu. Myös lääkinnällisistä vaikutuksista tarvittaisiin ihmisillä tehtyjä, tieteellisesti toteutettuja verrokkikokeita terveydellisten vaikutusten todentamiseksi.
Lähteet:
www.evira.fi
ja Sinikka Piipon luento 29.8.2012: Pakurikääpä ja sen vaikutukset
Teksti:
Arktiset Aromit ry, Luonnosta Lautaselle -hanke
Kuva: Arja Kemppainen