Miten luonnontuotteiden poimijat ja ostajat kohtaisivat paremmin toisensa

Teksti: Maarit Ronkainen
Kuva: Arktiset Aromit ry

Luonto tuottaa vuosittain satoja miljoonia kiloja metsämarjoja ja keskimäärin miljardi kiloa syötäviä sieniä. Tästä hulppeasta määrästä ei kuitenkaan onnistuta keräämään talteen vain kuin pieni osa, noin 5-10 %. Luonnonmarjojen ja sienten kauppaantulotutkimuksen (MARSI) mukaan vuonna 2009 myyntiin poimittiin pyöreästi 7 miljoonaa kiloa marjoja, pääosin puolukkaa, mustikkaa ja lakkaa. Sieniä kerättiin myyntiin noin 600 tonnia. Luonnonmarjat, sienet ja yrtit eivät tarvitse kasvaakseen minkäänlaisia tuotantopanoksia, eivätkä lannoitteita tai torjunta-aineita. Lisäksi luonnonantimet useinkin ovat ravintorikkaampia verrattuna viljeltyihin lajikkeisiin. Luonnontuotteet ovat jokaisen saatavilla: jokamiehenoikeuksien nojalla täällä Suomessa kaikkien on mahdollista kerätä luonnontuotteita myös yksityiseltä maalta. On siis sääli, että näin monella tapaa arvokkaat ja hyödylliset ruoka-aineet jäävät metsiimme suurilta osiin mätänemään.

Elintarviketeollisuus hyödyntää luonnontuotteita jalostaen niitä monenlaisiksi elintarvikkeiksi. Metsässä kasvava raaka-aine on saatava ensin kuitenkin kerättyä, jotta se saadaan jalostukseen ja kuluttajan käyttöön joko pakasteena, kuivattuna, säilykkeinä, hilloina, soseina, mehuina tai osana muuta elintarviketta. Yrityksille luonnontuotteiden saatavuus on ongelma. Poimijoita on oltava riittävästi, jotta raaka-aine saadaan metsästä prosessiin. Marjoja ja sieniä aktiivisesti myyntiin poiminut väestönosa on ikääntymässä ja nuorempi ikäpolvi tuntee vieraaksi luonnontuotteiden keruun myyntitarkoituksiin.

Kari Jansa Berex Oy:stä painottaa, että poimijoiden ja raaka-aineen riittävyys on tärkeää myös ostajien ja luonnontuotealan yritysten jatkuvuuden kannalta. Jos poimijoita ei saada tarpeeksi, myös Kainuun alueella on vaarana ostopisteiden häviäminen kannattamattomuuden vuoksi. Ulkomaiset marjanpoimijat ovat viime vuosina paikanneet poimijapulaa ja turvanneet raaka-aineen talteenottoa. Myös sadon vuosittainen vaihtelu aiheuttaa epävarmuustekijän, johon ihminen ei itse voi vaikuttaa.  Lisäksi sääolot vaikuttavat marjojen laatuun, joka on merkityksellinen erityisesti ulkomaista vientiä ajatellen. Luonnontuotealan yrittäjä on siis toiminnassaan monien haasteiden edessä.

Jotta luonnontuotteiden keruu kävisi ansioksi, on kaupalliseen poimintaan ryhtyvän ajateltava myös taloudellisesti. Kari Jansan mukaan poimijalle keruun kannattavuutta lisää, kun poimijat käyttävät kimppakyytiä eli samalla autolla matkustaa useampi kuin kaksi ihmistä. Kauemmas ei kannata lähteä vain muutaman tunnin poimintaa varten, vaan kokonainen työpäivä takaa sen, että luonnonraaka-ainetta saadaan riittävästi talteen ja keruureissu tuottaa ansiota.

Luonnontuotteiden keruusta saatava tulo on verovapaata. Luonnontuotteiden satoaika on esim. opiskelijoille, työttömille, koululuokille ja urheiluseuroille on otollista aikaa ansaita verotonta lisätuloa. Juha Hänninen Frutti del Nord Oy:stä kertoo aktiivisten sienestäjien alkavan olla iältään yli 50-vuotiaita, joten nuorempia ikäpolvia pitäisi saada mukaan. Hyvä idea olisi vaikkapa nuorille suunnattu tempaus, jolla houkuteltaisiin nuoria tutustumaan ja perehtymään luonnontuotteiden keruuseen ansaitsemismahdollisuutena.

Nuorille on opastettava kuitenkin käytännössä, miten luonnonantimien poiminta tapahtuu. Ostopaikoilta saa jo nyt tarvittaessa opastusta mm. laatuluokituksen suhteen. Etukäteen on selvitettävä minne ja millä tavoin käsiteltynä tai luokiteltuna saalis myydään. Maastoon pääsemiseksi tarvitaan kulkuväline ja tietämystä paikoista, joissa luonnontuotteet kasvavat. Maaseutupaikkakunnilla myös poimintamaastot ovat lähellä, joten kulkumatkat eivät ole pitkiä. Poimittaessa on otettava huomioon hygieniasäännökset, koska on kysymys elintarvikekäyttöön tarkoitetusta tuotteesta. Nuorien myyntikeruun aktivoimiseen kannattaa jatkossa panostaa.

Vuoden 2009 satokautena Etelä-Suomen metsien mättäät pursuivat marjoista. Kotitalouskeruun lisäksi ahkerat luonnossa liikkujat olisivat olleet halukkaita poimimaan marjoja myös myyntiin. Eteläisessä Suomessa marjoja ja sieniä hyödyntävän teollisuuden ostajaverkosto ei ole kattava, joten poimija joutuu pohtimaan minne saaliinsa saisi myytyä. Kesäaikaan torikauppiaat ja pienten elintarvikeliikkeiden kauppiaat mm. kauppahalleissa saattavat ottaa vastaan valmiiksi kerättyjä luonnontuotteita myytäväksi. Elintarviketeollisuuden lisäksi ammattikeittiöt ja pitopalvelut hyödyntävät luonnontuotteita. Poimija voi tarjota keruusaalistaan suoraan ravintoloille ja suurtalouksille. Tällöin poimijan on kuitenkin etukäteen varmistettava missä muodossa ostaja luonnontuotteensa haluaa. Ravintolalle jopa hyvin tarkka paikkakohtainen tieto luonnontuotteen alkuperästä on lisäarvo, sillä nykyään useimmat kuluttajat haluavat tietää mistä ruuan raaka-aineet ovat peräisin. 

Monet marjojen ja sienten käyttäjät eivät pääse syystä tai toisesta metsiin keruuretkille. Arjen kiireet painavat perheellisiä ja työssäkäyviä. Ikääntyneet eivät enää pääse joko liikuntaesteiden tai huonojen kulkuyhteyksien vuoksi maastoon. Tällöin poimijoiden ”asiakkaina” voivat olla yksityiset kuluttajat, jotka haluavat marjat ja sienet kotiinsa valmiiksi poimittuina. Luonnontuotteiden kerääjä voi ilmoittaa kätevästi poimijapalvelusta lehdissä, kauppojen ilmoitustauluilla ja internetin eri foorumeilla. Yksityisistä kuluttajista saanee myös vakituisia asiakkaita useammankin satokauden ajaksi. Yksi yritysidea suoraan kuluttajille suunnattuun poimintapalveluun voisikin olla poimintarenkaan perustaminen, jossa yrittäjä koordinoi poimijoiden rekrytointia, tilausten vastaanottoa ja toimituksia yksityisille asiakkaille.

Kiinnostus lähiruokaan on kasvussa ja omin käsin lähimetsistä kerätyt marjat ja sienet ovat aidointa lähiruokaa. Luonnontuotteilla on kysyntää, mutta kääntöpuolena on, että nämä arvokkaat tuotteet uhkaavat jäädä metsiin poimijoiden puutteessa. Lähimetsissä kasvaa sientä ja marjaa, joten hurjalta tuntuu, että marketin hyllyllä on myytävänä luonnontuote, joka on kasvanut kaukana Suomesta.  

Marjojen ja sienten ostopisteet ottavat vastaan marjoja ja sieniä
taajamissa mm. toreilla sekä markettien ja huoltoasemien pihoilla.