Jokamiehenoikeudet

perhe_marjassa.jpg

Suomessa perinteiset jokamiehenoikeudet antavat ainutlaatuiset mahdollisuudet liikkua vapaasti luonnossa ja nauttia metsän antimista. Lähes 90 prosenttia Suomen maapinta-alasta on jokamiehenoikeudella käytettävissä ulkoiluun ja virkistäytymiseen. Jokamiehenoikeudet koskevat myös Suomessa vierailevia ulkomaalaisia. Luonnossa liikkumiseen ei tarvita maanomistajan lupaa, eikä jokamiehenoikeuksista tarvitse maksaa. Jokainen suomalainen saa vapaasti kerätä luonnonvaraisia marjoja, sieniä ja kasveja joitakin luonnonsuojelulaeissa rauhoitettuja lajeja lukuun ottamatta.  

Jokamiehenoikeus koskee myös marjojen ja sienten kaupallista keruuta, eikä lupaa maanomistajalta tähän tarvita. Siten ne hyödyttävät myös yritystoimintaa, esimerkiksi luonnontuotteiden ostajia ja jalostajia sekä luontomatkailuyrityksiä. Esimerkiksi kaupallisten luontoretkien järjestämiseen on kuitenkin hyvä kysyä ennakolta maanomistajan lupa.

Monia yrttejä, kuten puitten lehtiä, versoja, varpuja, jäkäliä, sammalta, tuohta, pajuja, käpyjä sekä erikoisluonnontuotteita, kuten pettua ja mahlaa, ei ole sallittua kerätä jokamiehenoikeuden nojalla. Niiden keruuseen on syytä aina pyytää lupa maanomistajalta. Tämä koskee myös julkisyhteisöjen mailla tapahtuvaa keruuta.

Jokamiehenoikeuksiin liittyy samalla myös vastuu yhteisestä kansallisomaisuudestamme, puhtaasta luonnosta. Luonnon rauhaa ei saa rikkoa ja roskaaminen ja vahingonteko ovat rikoksia. Luonto on herkkä ja se uudistuu hitaasti, joten luonnossa liikuttaessa on vältettävä rikkomasta sen tasapainoa.

Sallittua on:

  • Kerätä luonnonvaraisia marjoja, sieniä, kukkia ja yleensä ruohomaisia kasveja, pihlajan- ja katajanmarjojen kerääminen on myös sallittua.
  • Kerätä maasta käpyjä tai kuivia risuja ja vastaavia luonnontuotteita.
  • Liikkua jalan, hiihtäen tai pyöräillen luonnossa muualla kuin pelloilla, istutuksilla ja pihapiirissä.
  • Kulkea ja yöpyä tilapäisesti toisen maalla.
  • Kalastaa mato-ongella tai pilkillä.
  • Veneillä, uida ja peseytyä vesistössä.


Kiellettyä on:

  • Ottaa kasvavasta tai kaatuneesta puusta tuohta, kuorta, oksia, lehtiä, pihkaa, mahlaa ja käpyjä.
  • Ottaa sammalta, jäkälää, puuta, varpuja tai turvetta toisen maalta.
  • Niittää ruohoa.
  • Kulkea ja yöpyä toisen viljelymailla ja piha-alueella.
  • Tehdä avotulta toisen maalle ilman lupaa.
  • Roskata luontoa.
  • Kalastaa ja metsästää ilman lupaa.
  • Ajaa moottoriajoneuvolla maastossa ilman maanomistajan lupaa.


Jokamiehenoikeudet perustuvat lakeihin

Jokamiehen oikeuksiin liittyviä lakeja ovat mm. perustuslaki, rikoslaki, luonnonsuojelulaki ja -asetus, ympäristönsuojelulaki, jätelaki, pelastuslaki, maastoliikennelaki ja –asetus, tieliikennelaki ja -asetus, laki yksityisistä teistä sekä vesiliikennelaki ja -asetus.

Perustuslakimme mukaan liikkumisvapaus koskee Suomessa kaikkia maassa laillisesti oleskelevia.  Esimerkiksi metsämarjojen poimiminen on sallittua toisen maalla myös silloin, kun se tapahtuu tulonhankkimistarkoituksessa. Rikoslain mukaan luonnonvaraisten marjojen ja sienien poimiminen on jokamiehenoikeutta (RL 28 luku 14 §).  Luonnossa liikkujan ei myöskään tarvitse kertoa maanomistajalle syytä, minkä vuoksi hän liikkuu toisen maalla.

Koska jokamiehenoikeudet koskevat jokaista Suomessa laillisesti oleskelevaa, ei myöskään ulkomaalaisten jokamiehenoikeuksia saa syrjiä. Myös ulkomaalaisten kausityöntekijöiden kaupallinen poiminta kuuluu jokamiehenoikeuden piiriin. Jokamiehenoikeuksia koskevia rajoituksia ei yhdenvertaisuuden nimissä voida kohdistaa vain ulkomaiden kansalaisiin.

Luonnossa liikkumiseen on myös rajoituksia

Luonnossa liikuttaessa on noudatettava tiettyjä sääntöjä. Kiellettyä on vahingonteko, luonnon roskaaminen ja kotirauhan rikkominen liikkumalla esim. asuntojen ja rakennusten välittömässä läheisyydessä tai toisen omaisuuteen kohdistuva hallinnan loukkaus. Laissa ei ole säädetty metrimääräistä etäisyyttä siitä, kuinka lähellä pihapiiriä metsämarjoja saa poimia. Hyvien tapojen mukaista ei ole mennä poimimaan marjoja toisen asunnon tai pihapiirin välittömästä läheisyydestä, vaan tulee noudattaa riittävää välimatkaa (kuulo- ja näköetäisyys on suositeltavaa pitää rajana). Jokamiehenoikeudet eivät salli myöskään moottoriajoneuvoilla ajamista maastossa ilman maanomistajan lupaa.

Luonnossa liikkuu usein samanaikaisesti monia eri ryhmiä, jolloin noudatetaan luonnossa liikkujan ”liikennesääntöjä”. Jos esimerkiksi hirviporukka on käynnistänyt ajojahdin, on marjastajilla velvollisuus pysyä pois ko. alueelta. Jos puolestaan marjastajat ovat ennen metsästysryhmää ehtineet ko. alueelle, tulee metsästäjien väistää marjastajia.

Jokamiehenoikeudet velvoittavat myös maanomistajaa

Rikoslaki kieltää myös laittoman uhkauksen tai pakottamisen. Esimerkiksi maanomistaja ei saa uhkailla tai pakottaa pois marjastajia omistamiltaan mailta, mikäli he noudattavat jokamiehenoikeuksia. Luonnonsuojelulaki puolestaan kieltää jokamiehenoikeuksia rajoittavien kieltotaulujen laiton. Maanomistaja ei saa laittaa metsään kylttiä, joka kieltää alueelle pääsyn.

Maanomistajalla on joitain keinoja rajoittaa maansa käyttöä. Hän voi halutessaan rakentaa aidan maittensa ympärille omalla kustannuksellaan ja tällä tavoin käytännössä ehkäistä omistamilleen maille pääsyn. Maanomistaja voi myös asettaa puomin yksityistien alkuun, jos hän on rakentanut tien omalla kustannuksellaan. Sen sijaan, jos tien perustamiseen tai kunnostamiseen on saatu tukea valtiolta tai kunnalta, ei puomin avulla voi rajoittaa tien käyttöä. Tällaista tietä ei siten voi sulkea marjastajilta, ja heillä on oikeus kulkea jalan ja moottoriajoneuvolla tiellä. Yksityistielaki taas määrää liikkumisesta yksityisteillä, mikä on hyvä ottaa huomioon mm. marjaretkillä liikuttaessa autolla metsäautoteillä.

Jokamiehenoikeuksia on rajoitettu tietyillä alueilla kuten kansallispuistoissa, ulkoilualueilla sekä luonnonsuojelualueilla. Näiden alueiden käytöstä on säädetty erikseen luonnonsuojelu- sekä ympäristölainsäädännöllä. Luonnossa liikkujan ja maanomistajan on hyvä tuntea jokamiehenoikeudet ja luonnossa liikkumiseen liittyvät ohjeet ja säännöt.  Jokamiehenoikeuksista ympäristöministeriö on laatinut monikielisiä esitteitä.

Niistä löytyy lisää tietoa myös ympäristöministeriön kotisivuilta

Lainsäädännöstä puolestaan löytyy lisätietoa valtion säädöstietopankista